Mua tarkkaillaan

Kun istun lukemassa tutkimukseeni liittyvää teosta Imperial Eyes, minusta tuntuu, että kirjan nimen kuuluisi olla Cat's Eyes. Minua nimittäin tarkkaillaan. Kissa loikoo lampaantaljalla pirtin sohvalla, nostaa välillä päätään ja tuijottaa mua vaatekaapin peilin kautta talon toiseen päähän pikkukamariin saakka. Kun yritän ottaa salaisesta vilkaisusta kuvaa, häviää kissa kuvasta ajatusta nopeammin.

En oikein tiedä, ollako huvittunut, ahdistunut vai ei yhtään mitään. Jos vaikka keskittyisin siihen tutkimuskirjaani, kun juuri nyt ei kuulu mistään vaativa MIAU, jota en osaa vielä muutaman päivän tuttavuuden perusteella tulkita. Tai ehkä valitsen sen huvittuneena olemisen, sillä yhtenä tutkimukseni kysymyksenä on pohtia katseen kohteena olemista naiseuden ja iän kautta. Tässäpä olen sitä itse, katseen kohde. Kiitos, kissa, empiirisestä kokemuksesta.

Muuten olen sitä mieltä, että syyspäivä ilman kynttilöitä ja pesässä rätisevää tulta on onnellisuuden tuhlausta. Hyvä on, lisätään listaan vielä se kissa.