Syksyn satoa

No niin, nyt se pakollinen kesä on käsitelty kunnialla ja päästään itse asiaan. Syksy on tullut! Viikonloppu oli aivan unelma. Sain saunoa ja uida kirpsakan viileässä järvessä. Löysin aivan uuden kanttarellipaikan ja kaksi valkohäntäpeuraakin sain metsäretkellä seuraksi. Toiselle sieniretkelle lähti seuraksi tyttäreni, josta on tullut tosi reipas metsässä liikkuja. Sieniä emme sanottavasti löytäneet mutta hankalia kallioisia reittejä ja auringon kypsyttämiä puolukoita ohimennen napsittavaksi löytyi senkin edestä. Pysähdyimme pienelle evästauolle kalliorantaisen järven vedenrajaan. Aurinko paistoi, viimeiset lumpeet kukkivat, kallio tuntui viileältä takamuksen alla. Oli aivan hiljaista. Onnea on niin monenlaista. Tuollaisissa hetkissä asuu minun oma onneni.

Toinen onni odotti meitä kotirappusilla, kun mökkireissulta palasimme. Serkkuni vaimoineen (Hih, hauska kirjoittaa noin. Avionni kun lasketaan heidän kohdallaan vielä päivissä eikä vuosissa. Kiitos vielä vuoden hauskimmista juhlista!) oli tuonut meille omenoita ja aarrearkun tai oikeastaan muovikassillisen oman puutarhansa satoa: purjoa, porkkanoita, punajuuria, kaalinkerän, muhkean valkosipulin, kesäkurpitsoita... Lisää tuollaisia tuliaisia!

Tämän päivän olen käyttänyt keittämällä omenahilloa. Koko omenamäärä ei mahdu soseena pakastimeen, joten kaivoin esille kaikki lasipurkkini ja keitin vanhanaikaisen ihanaa, melkein toffeemaista hilloa. Se sujui näin:
Lohko omenat ja poista siemenkodat. Kuoria ei tarvitse.
Täytä 10 l teräskattila kukkuroilleen omenalohkoilla. Lisää 0,5 l vettä. Kiehuta kannen alla 15 min.
Lisää 1-1,5 kg sokeria (alkuperäisessä ohjeessa 1,5-2 kg) ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää pari halkaistua vaniljatankoa sekaan.
Laita kannella peitetty kattila 225-asteiseen uuniin kahdeksi tunniksi. Sekoita välillä.
Purkita kuumana tai pakasta.

Resepti lupaili kullankeltaista hilloa mutta minun hilloni muistuttaa enemmän tomaattisosetta, niin punertavaa siitä tuli. En poistanut vaniljatankoja vaan jätin ne vielä lisämakua antamaan muutamaan purkkiin. Kanelitangotkin olisivat olleet hyvä lisä. Kokonaisten tähtianisten lisäämistä jäin miettimään. Pitää kokeilla joskus. Valkoisen sokerin tilalla aion testata intiaanisokeria.

Omenoiden valmisteluun sain apua eskarilaiseltani, joka tänään oli toipilaana kotona. Omenapora istui pienen miehen käteen siinä missä akkukonekin. Pora kuin pora, kone kuin kone, taisi hän tuumia. Ja oli ihan oikeasti apuna.

Syksyn satoa olen kerännyt paitsi metsästä ja saanut ystäviltä myös poiminut omasta puutarhasta mökiltä. Jos teillä on hyvä resepti tomaatinraakileiden säilömiseksi, niin kertokaa kiitos. Tomaattini eivät millään ehdi kypsyä ennen syyshalloja. Otimme kokeeksi muutaman tertun sisälle kypsymään, mutta hieman olen epäileväinen.