Kirppislöytö

Lopultakin kotini läheltä löytyy hyvä kirpputori, SPR:n Kontti. Siitä on hetkessä tullut lempparikauppani, kolmesta syystä. Ajatus kierrättämisestä ja ekologisuudesta nyt kuuluu olennaisesti kirppariostoksiin. Samoin se, että ostokset eivät paljon kukkaroa köyhdytä, mikä opiskelijalle on sangen tärkeä juttu. Kolmanneksi pidän tärkeänä sitä, että kirppis on nimenomaan SPR:n eli sinne kantamani roposet koituvat jonkun apua tarvitsevan hyväksi.

SPR kertoo, että Vantaan Kontti-myymälän tuotosta käytetään

50% ohjelmatyöhön SPR:n Helsingin ja Uudenmaan piirin alueella

25% katastrofirahaston kartuttamiseen

25% Kontti-ketjun kehittämiseen

Kontti-kirppikseltä löytää tarvitsemansa helposti, sillä astiat, kodintekstiilit ja vaatteet on sijoiteltu myymälään värien mukaan. Muutenkin paikalla vallitsee muista kirppareista poiketen kuri ja järjestys. Tietynlainen penkomisen riemu on pois mutta toisaalta etsimänsä asiat on todella helppo löytää. Kirjojakin löytyy runsaasti, samoin leluja ja (rumia) huonekaluja.

Omia ostoksiani ovat olleet mm. tinakulho, Fauna-lasiston kaksi kaunista pikaria, itselleni kesän suosikkimekko ja lapsille kumisaappaat, Marimekon kauppakassi ja teräksinen leivontakulho.

Kontti löytyy kaikista suurimmista kaupungeista ja jos muutkin myymälät ovat yhtä hyviä kuin Vantaan Kontti niin en voi kuin onnitella SPR:ää loistavasta konseptista. Loistavaa myymälöissä on sekin, että paikan päällä pakataan vaatepaaleja katastrofialueille lähetettäväksi. Lapsillekin konkretisoituu paalien pakkaamista seuratessa, että jossakin on oikeasti apua tarvitsevia ihmisiä - ja että jokainen meistä voi auttaa. Vaikka tuomalla omia pieneksi jääneitä vaatteitaan keräykseen tai ostamalla sen tosi makeen poliisiauton sieltä Kontin leluhyllystä.

Vantaalta löytyy myös äskettäin avautunut Kierrätyskeskuksen suurmyymälä. Vierailun arvoinen paikka sekin, mutta Kontti vie kyllä kirkkaan voiton. Mukavia ostosretkiä teillekin!

Syksyn satoa

No niin, nyt se pakollinen kesä on käsitelty kunnialla ja päästään itse asiaan. Syksy on tullut! Viikonloppu oli aivan unelma. Sain saunoa ja uida kirpsakan viileässä järvessä. Löysin aivan uuden kanttarellipaikan ja kaksi valkohäntäpeuraakin sain metsäretkellä seuraksi. Toiselle sieniretkelle lähti seuraksi tyttäreni, josta on tullut tosi reipas metsässä liikkuja. Sieniä emme sanottavasti löytäneet mutta hankalia kallioisia reittejä ja auringon kypsyttämiä puolukoita ohimennen napsittavaksi löytyi senkin edestä. Pysähdyimme pienelle evästauolle kalliorantaisen järven vedenrajaan. Aurinko paistoi, viimeiset lumpeet kukkivat, kallio tuntui viileältä takamuksen alla. Oli aivan hiljaista. Onnea on niin monenlaista. Tuollaisissa hetkissä asuu minun oma onneni.

Toinen onni odotti meitä kotirappusilla, kun mökkireissulta palasimme. Serkkuni vaimoineen (Hih, hauska kirjoittaa noin. Avionni kun lasketaan heidän kohdallaan vielä päivissä eikä vuosissa. Kiitos vielä vuoden hauskimmista juhlista!) oli tuonut meille omenoita ja aarrearkun tai oikeastaan muovikassillisen oman puutarhansa satoa: purjoa, porkkanoita, punajuuria, kaalinkerän, muhkean valkosipulin, kesäkurpitsoita... Lisää tuollaisia tuliaisia!

Tämän päivän olen käyttänyt keittämällä omenahilloa. Koko omenamäärä ei mahdu soseena pakastimeen, joten kaivoin esille kaikki lasipurkkini ja keitin vanhanaikaisen ihanaa, melkein toffeemaista hilloa. Se sujui näin:
Lohko omenat ja poista siemenkodat. Kuoria ei tarvitse.
Täytä 10 l teräskattila kukkuroilleen omenalohkoilla. Lisää 0,5 l vettä. Kiehuta kannen alla 15 min.
Lisää 1-1,5 kg sokeria (alkuperäisessä ohjeessa 1,5-2 kg) ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää pari halkaistua vaniljatankoa sekaan.
Laita kannella peitetty kattila 225-asteiseen uuniin kahdeksi tunniksi. Sekoita välillä.
Purkita kuumana tai pakasta.

Resepti lupaili kullankeltaista hilloa mutta minun hilloni muistuttaa enemmän tomaattisosetta, niin punertavaa siitä tuli. En poistanut vaniljatankoja vaan jätin ne vielä lisämakua antamaan muutamaan purkkiin. Kanelitangotkin olisivat olleet hyvä lisä. Kokonaisten tähtianisten lisäämistä jäin miettimään. Pitää kokeilla joskus. Valkoisen sokerin tilalla aion testata intiaanisokeria.

Omenoiden valmisteluun sain apua eskarilaiseltani, joka tänään oli toipilaana kotona. Omenapora istui pienen miehen käteen siinä missä akkukonekin. Pora kuin pora, kone kuin kone, taisi hän tuumia. Ja oli ihan oikeasti apuna.

Syksyn satoa olen kerännyt paitsi metsästä ja saanut ystäviltä myös poiminut omasta puutarhasta mökiltä. Jos teillä on hyvä resepti tomaatinraakileiden säilömiseksi, niin kertokaa kiitos. Tomaattini eivät millään ehdi kypsyä ennen syyshalloja. Otimme kokeeksi muutaman tertun sisälle kypsymään, mutta hieman olen epäileväinen.