Villejä vihanneksia

Tapasin eilen työhöni liittyen näyttelijän, kirjailijan, vanhan viisaan naisen (ketään ei saa nykyään sanoa vanhaksi mutta tässä yhteydessä se on kunnioittava nimike, jota kyseinen henkilö kantaa ylpeästi). Keskustelimme syntyjä syviä hänen kirjoistaan mutta puutarha- ja ruokaihmisten puheet kiertyvät kummasti muuhunkin kuin tieteellisiin ulottuvuuksiin.

Puhuimme siis paljon myös voikukista, vuohenputkista, maitohorsmista ja nokkosesta. Ei, emme kironneet niitä ja vaihtaneet tehokkaimpia konstejamme niiden hävittämiseksi. Sen sijaan vaihdoimme reseptejä! Tai oikeastaan olin kyllä saavana osapuolena. Tämän Täti Vihreän villivihannestietoutta on vaikea ylittää. Hän keräsi ja käytti niitä jo kauan ennen kuin niistä tuli trendikkäitä, käsin aamukasteen aikana poimittuja huippuravintoloiden hienouksia.

Muistakaa siis tekin, että maitohorsma sopii mainiosti kalakeittoa maustamaan tai keitettäväksi parsan tavoin (tarjoa aina al dente). Siskonmakkarakeittoon sopivat pienet koivunlehdet, mutta niitä pitää olla paljon, että maku tulee tarpeeksi voimakkaana esiin. Vuohenputkea lisäämällä nokkoskeitosta tulee entistäkin maukkaampaa.

Ja ne voikukat! Seuralaiseni rekisteröi haaveksien auton ikkunasta kaikki keltaisina kirkuvat voikukkaniityt ja olisi varmasti pyytänyt pysäyttämään auton niiden keräämistä varten, jos olisi kehdannut. Huomasin vasta jälkikäteen harmitella, etten parkkeerannut autoa ruoankeruuretkeä varten. Oli muka kiire. Voikukan nupuista tulee friteeraamalla herkkujen herkkua. Aion kokeilla itse viikonloppuna. Lehtiä osaavat lapsetkin jo käydä poimimassa salaattiin rucolan kasvua odotellessa. Nyt on ylipäätään paras aika kerätä luonnon tarjoamat ilmaiset viherateriat niin pataan kuin pakastimeen, kun kaikki on nuorta ja tuoretta.

Kysyin seuralaiseltani, mistä hän alunperin oli saanut innostuksensa villivihanneksiin. Kaniineilta, kuului vastaus. Kaikkea kuuluu kokeilla, maistella, testata, ihan kaniinien esimerkin mukaan. Saman hän neuvoi pätevän elämässä yleensä. Utelias elää onnellisen elämän.

Helposti ajattelemme, että kaikki hyvä pitää ostaa ja maksaa siitä paljon. Eilisen keskustelun jälkeen tiedostin yhä selkeämmin, että ilmainen ei ole arvottoman synonyymi. Jos puntti vuohenputkea olisi tarjolla Stockan Herkun hyllyllä, olisiko se arvokkaampaa ja houkuttelevampaa kuin mökin pihasta poimittuna?

Tämä postaus kuuluisi kuvittaa teeman mukaisesti nokkosilla mutta en malta. Puutarha puskee mullasta niin upeita, ihan sinne suunnitelman kanssa istutettuja kaunokaisia. Niitä vähemmän suunniteltuja ruokalistan jatkeitakin on toki ilahduttavasti tarjolla. Makoisia maistiaisia suoraan takapihalta, olkaa hyvät!

ps. Edellisessä postauksessa mainittu siivoustapahtuma keräsi reippaasti yli sata osallistujaa ja roskasäkillisiä täyttyi hävettävän/ilahduttavan paljon, miten asiaa nyt katsookin. Sitä paitsi meillä oli kivaa. Yhteisöllisyydessä on voimaa!

 

Suosikkini, naapurin Stina-rouvalta saatu perinnelejike. Tack Stina!

Vielä päivä tai pari...